Isännöin taloyhtiöitä, joissa osakkaat omistavat asunto-, katos-, halli- tai toimitilaosakkeita. Taloyhtiön tuleva rahaliikenne koostuu hoito- ja pääomavastikkeista, autopaikka-, vesi- ja saunamaksuista. Lähtevä rahaliikenne koostuu energia- ja jätemaksuista, sekä palvelutuottajien, kuten isännöinnin-, huollon- ja siivouksen maksuista ja remonttikuluista.
Koska isännöintisopimukseen kuuluu taloyhtiöiden kirjanpito, isännöintitoimistoni kuuluu rahanpesulain mukaisiin ilmoitusvelvollisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että toimistoni täytyi rekisteröityä rahanpesun valvontarekisteriin, ja lisäksi tunnistaa asiakkaat, joita taloyhtiössä edustavat hallituksen jäsenet, sekä seurata, kuuluvatko hallituksen jäsenet jäädytys- tai pakotelistoille.
Tarvitsin siis EU:lta pakotelistan ja KRP:ltä jäädytyslistan, joista sitten it-nokkela mieheni teki automatisoidun työkalun näiden listojen käyttämiseen vertailua varten. Listoilta ei kovinkaan montaa suomalaisyritystä tai henkilöä löytynyt, ja nekin vähät mitä löytyi, olivat ansioituneet keltaisen lehdistön etusivuilla jostain ihan muusta kuin suoranaisesta rahanpesusta.
Olen tässä vuodesta 2021 koettanut miettiä miten isännöimässäni taloyhtiössä voisi rahanpesu toteutua hallituksen jäsenen, joka siis edustaa asiakastani eli taloyhtiötä, toimesta. Velvoitteen mukaan tosiaan hallituksen jäsenet ovat juurikin niitä, joita tässä täytyy seurata.
Hallituksen jäsenten taloyhtiölle maksama rahaliikenne on sama mitä muidenkin osakkaiden; hoito- ja pääomavastikkeita, sauna-, autopaikka- ja vesimaksuja. Taloyhtiöltä lähtevä maksuliikenne hallituksen jäsenille on pääsääntöisesti (surkean pienet) kokous- tai toimikausipalkkiot, ja joitain satunnaisia muutaman euron kesäkukka- ja multaostoksia kuittia vastaan.
Voisiko taloyhtiössä pesutilanne olla vaikka sellainen, että kuuden asunnon taloyhtiön pj myisi taloyhtiölle tuhat palovaroitinta? Tai muutaman kymppitonnin ruohonleikkurin? Eiköhän tuollainen lasku pistäisi laskun hyväksyjän eli isännöitsijä tai laskun maksajan, kirjanpitäjän silmään? Tai viimeistään tilin- tai toiminnantarkastajan. Ja että se rahanpesu toteutuisi, niin eikös ne hankinnat täytyisi sitten myydä eteenpäin, että tämä rahanpesu toteutuisi?
Usein kannattaa jättää mutkikkaat asiat niille joilla on isompi pää, esimerkiksi hevoselle, ja tehdä niinkuin sanotaan. Jätin tämän asian pohtimisen nyt siis hevoselle, ja tein niinkuin sanottiin:
1) Rekisteröin toimistoni valvontarekisteriin 2021 ja tunnistin asiakkaani.
2) Tänä vuonna, 2024, lakipäivityksen myötä päivitin vielä hallituksen yhteystiedot itte tehdyllä verkkolomakkeella, ja vertasin hallituksen jäseniä jäädytys- ja pakotelistoihin.
Lisäksi koulutin henkilökuntani. Jos siis joku isännöimäni pikkurivarin pj myy taloyhtiölle 10 000 palovaroitinta, ja käskee isännöitsijän ne myydä, niin toimistoni henkilökunta on koulutettu siten, että meillä kaikilla syttyy lamppu samanaikaisesti päässä, ja osaamme tehdä ilmiannon rahanpesunselvittelykeskukselle. Ei siis kannata yrittää!
Tämän rahanpesuvelvoitteen hoitamisen olisi voinut ostaa valmiilla työkalulla, joiden markkinat käyvät nyt kuumina. Isännöintitoimistoni kokoiselle yritykselle halvimmillaan taisi olla toistasataa €/kk. Perustamisen olisi joutunut tehdä itse, tietenkin. Muutama myyjä perusteli hintaansa sillä, että voisin veloittaa sen asiakkailta. Ihan hyvä idea, mutta nähdäkseni tämä on kyllä palveluntarjoajan, eli yrittäjän, velvoite eikä asiakkaan.
Niinpä tehtiin itte, parin ÄrriPurriKeksin saattelemana.
Arjessahan keskustelua käydään tasolla:
”Hei Kalevi; kyllä, sähköpostittelemme ja soittelemme harva se viikko, mutta täytä nyt vaan siihen linkkilomakkeeseen ne yhteystietosi. Ei, ei tämä ole huijaus, eikä kukaan ole vienyt taloyhtiön tililtä rahaa. Ei, ei kukaan ole käynyt maksutta pesulassakaan. Kyllä, muistan että olet vaalilautakunnassa laskemassa ääniä, se ei tee Sinusta vielä Peppiä. Ei, minun puhelinnumero säilyy samana. Kyllä, nostetaan pesulamaksuja ensi yhtiökokouksessa. Muista täyttää nyt se lomake.”
